Sipolankylä

Sipolankylä on Rantsilan toiseksi suurin kylä kirkonkylän jälkeen. Lisensiaatintyö sivu 104
Kuten edellä todettiin, oli nykyisen Rantsilan kirkonkylän seutu jo 1500-luvulla varsin tiiviisti asutettu. Siksi onkin erikoista, että suurin osa sen yläpuolisesta Siikajokilaaksosta pysyi pitkään lähes asumattomana erämaana. Sipolan kantataloon oli Rantsilan Vähän talosta linnuntietä matkaa yli 12 kilometriä ja jokea pitkin vieläkin pidemmästi. Vuoteen 1562 saakka Sipola oli ylimmäinen jokilaakson verotettavista taloista, joten siihen asti verotuksen maantieteellisenä rajana oli käytännössä Lamujokisuu. Sen yläpuoliselta alueelta veroja ryhdyttiin kantamaan vasta vuoden 1562 verouudistuksen jälkeen.
Se on 10 kilometrin pituinen ja kolmisenkymmentä kilometriä leveä. Asukkaita on toista tuhatta. Sipolankylän syrjäperukoita ovat Haaroja ja Kurra ja on se Rantsilan vanhin kylä, sillä siellä on ollut näiden seutujen kirkko, Punkerin kirkko, jonka kivijalka ja n.k. saarnatuolikuusi ovat vielä olemassa. Punkerin kirkko rakennettiin 1600-luvulla ja oli se kaikkien nykyisten Siikajokivarsipitäjien eli n.s. Siika-Savon yhteinen kirkko. Aivan kirkon ympärillä niin kutsutulla Kirkkokankaalla on ollut tämän vanhan kirkon kalmisto.

2.2.7. Sipola Lisensiaatintyö / Matti Leiviskä sivu 104
Sipolan ensimmäinen asukas Sipo Matinpoika (Siffrid Matzon 1553) asettui Siikajoen pohjoisrannalle, lähellä Lamujokisuuta, vuoden 1553 tienoilla. (465) Tällä paikalla Sipo sai asua ilman häiritseviä naapureita aina 1500-luvun viimeisiin vuosiin saakka, jolloin uudistiloja alkoi viimein syntyä tällekin seudulle. Sipon perustaman kantatalon nimeksi tuli hänen etunimensä mukaan Sipola. Kylännimenä se esiintyi ensimmäisen kerran vuoden 1598 kymmenysluettelossa muodossa Sippoila.(466)
Sipolan seutu pysyi yksitaloisena aina vuoteen 1595 saakka, jolloin kylän vanha kantatalo jaettiin kolmeen osaan. Sipolasta erotetuista taloista Mattila (Mattila 1653, nyk. Kaurala) ja Tuomaala, (Thomala 1654, nyk. Punkeri) saivat nimensä suoraan ensimmäisten isäntiensä Matin ja Tuomaan mukaan (Matz Sigfridsson 1576, Thomos Sigfridsson 1595).
Sipon Paavo-niminen poika (Påual Sigfridsson 1595) muutti kauemmaksi alavirtaan ja perusti sinne talon, jonka nimenä oli 1600-luvun puolivälissä Nilkku (Hendrich Pålson Nilku 1653).
Isännän etunimen mukaan sai nimensä myös Laru Juhonpojan (Lars Jönsson 1641) perustama Larukka (Larucka 1654, nyk. Laru). Nissilä on selittynyt Laru-nimet venäläisen Laruk-nimen (< kreikan Hilarios) pohjalta, jolloin isäntä olisi siis alkuperältään karjalainen.470 Larukasta erotettiin Kankaala (Kangahala 1654), sai nimensä sijaintinsa perusteella.
Heikki Laurinpoika perusti vuonna 1595 Kurranojan suuhun, Siikajoen itärannalle Mämmi-nimisen tilan. Nykyisin samanniminen tila löytyy vain Kerälänkylästä, mutta vanhempi Mämmi merkittiin Sipolankylään vielä vuoden 1848 kihlakunnan- ja pitäjänkartassakin.

Yrjö Vilmusenahon muistiinpanot
Vilmusenahon suvun alkuperäinen nimi oli Sipola ja alkuperäinen kotikylä lienee ollut Rantsilan Sipolankylä.
Siikajoen varrella oli jo varhain asutusta. Seutua nimitettiin vanhoissa asiakirjoissa Siikasavoksi. Sen asutus oli aikojen kuluessa valunut Siikajokea pitkin Savosta ja edullisten vesireittien myötä myös rajantakaisesta Vienan-Karjalasta. Sipolankylän vanhasta asutuksesta kertoo myös tieto, että Siikasavon ensimmäinen kirkko olisi sijainnut lähellä Punkerin taloa. Kirkon rakentamisen aikoihin olot olivat rauhattomat ja koska se sijaitsi vilkkaan vesireitin varressa joka yhdisti Rajantakaisen Karjalan ja Pohjanlahden rannikon toisiinsa ei kirkkokaan säilynyt tuholta vaan karjalaiset polttivat sen heimoriitojen aikana. Pohjanlahden rannikkohan kuului tuona aikana virallisesti Novogortin Mymmenen (?) kymen Karjalaan, jossa alituisesti käytyiin kahakoita. (kirjoitusvirheitä paperissa?)

Mämmin tilan myöhempää historiaa
Juho Heikinpoika Nalcki (1753-1838) oli isäntänä kuusi vuotta ja möi Mämmin-tilan vuonna 1817, veljensä Tuomas Heikinpoika Nalckin (1748-1818) pojalle Abraham Nalkille (1783-1866).
Abrahamin mukana muutti vaimo Maria Juhontytär (1794-1858), sekä pojat Henric Ja Thomas.
Mämmin tilalla perheeseen syntyi neljä lasta lisää. Matlena (s.1818), Brita (s.1819), Juhani (1824-24) ja Maria (s.1826).
Abraham oli isäntä vuoteen 1841. Hän toimi myös lautamiehenä.
Mämmi Rahikaisen-tilan hän myi 14.06.1841 vaimonsa Marian kanssa tyttärelleen Matlenalle (s.1818) ja vävylleen Antti Eerikipoika Lithoviukselle (s.1812). Antti oli kotoisin Tyrnävältä.
Lautamies Abraham Tuomaanpoika (s.1783) ja vaimonsa Maria Juhontytär (s.1794) asuivat syytinkiläisinä Mämmin tilalla elämänsä loppuun asti. Maria kuoli vuonna 1858 ja Abraham vuonna 1866 (83 vuoden ikäisenä). Kuolleiden luettelossa hän on nimellä Abraham Rahikainen.

Alkuun


Kirjastovirma / Rantsilan Sipolankylästä saatua