Temmes

Mistä nimi Temmes johtuu, ei voida varmuudella päättää. Joen nimenä se on jo ollut kai siitä asti, kuin ihmisiä on näillä paikoin liikkunut. Samoilevat lappalaiset arvatenkin ovat sille samoin kuin monelle muullekin paikalle nimen antaneet. Vanhan tarinan mukaan asettuivat ensimäiset asukkaat täällä asumaan Temmesjokeen laskevan Haapaojan suulle. Lehmä oli heillä ollut matkassaan ja sidottiin se haapaan jokitörmälle ojan suulle miesten ruvetessa kaatamaan joesta hiukan etempänä olevaa petäjikköä rakennusaineiksi.

Rantsila - Temmes - Ahmaskyla - Sipolankyla Sarkkila on myös ikivanha talo ja on sitä ylimuistoisista ajoista, luultavasti alusta alkaen, hallinnut sama suku, ja on se suku tyypillisin temmesläinen. Vaatimattomina ja säyseinä esiintymisessään, verkkasina puheissaan ja ahkeroina toimissaan ovat Sarkkiset, joista useimmat ovat olleet Olleja ja myöhemmällä ajalla kirkkoväärtejä ja kirkkoraadin jäseniä, viljelleet Sarkkilaansa, niin että se on aikoinaan ollut Pohjanmaan vankimpia taloja.
Haapa-Sepän talon omistajaksi tuli vuonna 1787 Juho Tuomaanpoika Pitzén. Hän oli Tyrnävän silloisen lukkarin poikia. Hänen vanhin veljensä oli Lohtajan rovasti Anders Törnudd, sen nimisen pappis- ja virkamiessuvun kanta-isä. Piispa Koskimies on nykyisin julkaissut kirjasen Törnudd-suvun vaiheista pitäen etupäässä silmällä suvun kirjallisia harrastuksia ja on siinä muun muassa julkaistuna kokonaisuudessaan Toomas Pitzénin kirje pojalleen Andreakselle, josta toisessa paikassa lehteä on mainittu.
Haurukylässä on asumuksen keskuksena jo varhain ollut Hauru-niminen talo. Sen asutuksesta ei ole nykyaikaan säilynyt mitään kertomuksia. Niemelä on ennen ison vihan aikaa erotettu siitä eri taloksi. V. 1726 mainitaan nykyinen Mikkola kolmantena Hauruna ja tulee se Lytter-nimiseksi v. 1738. Talon nykyisenä nimenä on Mikkola ja on siinä omalla opilla rakennettu sahalaitos ja kolmikiviparinen jauhomylly. Vanha isäntä Jaakko Mikkola on kotikuntansa ulkopuolellakin tunnettu ja paljon käytetty vesimyllyjen rakentaja.
Ojakylällä on ikivanha talonpaikka Mankinen (Niku), koskapa Paaritiekin kulkee sen kautta. Vanhan tarun mukaan oli talossa kerran kolme veljestä, jotka jakoivat maan. Yksi jäi nyk. Nikulle, toinen rakensi talonsa siitä hiukan ylöspäin samalle puolelle ojaa ja kolmas muutti Palokankaalle. Tuo toisen talo siirrettiin sitten toiselle puolelle ojaa, mutta lienee virallisesti luettu vanhan Mankisen kanssa yhteen, koskapa talojen luettelossa v. 1726 mainitaan kaksi Mankisen taloa.
Koskelankylä luettiin aikoinaan Kärsämänkylään. Jo v. 1726 mainitaan Koskelainen talona, Siponpelto on sen nimenä v:sta 1738. Otaksuttavasti siis on siinä ollut vanha Siponpelto niminen asumus, johon tuli joskus asukkaaksi Koskelainen niminen henkilö, mutta vanha nimi otettiin taas käytäntöön. Nykyään on talon nimenä Koskela. Louve mainitaan verotalona 1738, sen vanhoista asukkaista on mainittu kirkon rakennuksen yhteydessä Anders Kallenpoika ja hänen rakennuttajankykynsä.
Alkuun

Temmekseen kuuluu vielä Kärsämänojan varrella oleva Kärsämänkylä.
Sen syrjäinen asema on vaikuttanut, että siellä ovat kantasuvut enimmäkseen pysyneet tiloillaan ja asutustarinoita vieläkin on muistossa. Varsinkin Kajulan setämies Juho Jaakonp. Kajula on vanhain asiain tuntija. V. 1726 olivat kylässä talot: Keränen, Nalkki ja neljä Kärsämää, nykyiset Maikkola, Hyväri, Mikkola ja Kärsämä, jotka kukin jo nyt ovat useampana talona.
Keräsellä oli Isonvihan jälkeen kaksi veljestä Jaako ja Pekka, jotka päättivät rakentaa yhdestä kumpaisellekin talon.
Maikkola on ollut kuuluisa rikas talo. Isonvihan eli sarkasodan aikana oli isäntä käynyt kätkemässä rahansa eteläpuolelle Kärsämänojaa kankaaseen, mutta ryssät hukuttivat hänet paluumatkalla Kärsämänojaan. Rahoja ei ole löydetty; kangasta, jolla nyt kasvaa kauniita koivuja, sanotaan Rahakankaaksi.

Nalkki on vanha ja aikoinaan vankka talo. Sen kantasuku on nyk. Mannermaa, jonka nimen se on saanut Nalkin tilan maita myöhemmin omistamastaan talosta, ja on suku aikoinaan kärsinyt hirvittävän verilöylyn.
Olivat sen jäsenet kuten monet muut vainoaikoina pakosalla Temmesjoen latvoilla olevissa erämaissa ja oli heitä paljon, talot kun olivat ennen väliin hyvinkin väkirikkaita. Aavistamatta hyökkää heidän kimppuunsa ryssäparvi, joka oli Rantsilasta saanut oppaan ja armotta teurastettiin kaikki, vaimot, lapset ja vanhukset. Yksi poika vain pääsi kauhupaikalta pakoon.
Ja sinne erämaahan haudattiin koko talon väki. Paikka on vielä kartassa tiedossa ja sanotaan sitä Lantohaudaksi.
Tämä tapahtui Isonvihan eli sarkasodan aikaan. Nämät venäläiset kuitenkin kohtasi kosto, heidät oli Mäläskän kylässä surmattu ja suohon haudattu.

Vanhin asumus tällä kylällä on otaksuttavasti ollut alapäässä Kärsämänkylän seuduilla, ehkä nyk. Kärsämän alapuolella. Jyky pirttejä sielläkin on ollut. Niinpä esim. Haurukylän Haurussa on täältä aikoinaan ostettu pirtti ja uudestaan salvettu siellä. Sen hirsien paksuus ihmetyttää nykyaikalaista, varsinkin kun kerrotaan, että se on tervaksen latvoista tehty. Savelassa, Kärsämällä ja Ala-Mikkolassa ainakin ovat vielä vanhat suvut omistajina. Hirviniemi mainitaan verotalona ensi kerran v. 1781.

Alkuun



Sipi Sipinpoika Toppila/Nalkki.

Hän sai Nalkin tilan isännyyden ennen avioliiton solmimista syytinkisopimuksella.
Sopimuksessa hän sitoutui huolehtimaan Kärsämänkylän Tuomas Nalkin ja hänen vaimonsa elatuksesta heidän kuolemaansa saakka sekä solmimaan avioliiton Margareta Tuomaantytär Nalkin kanssa, kun tämä saavuttaa lain edellyttämän naimaiän eli 15 vuotta.
Sopimusta solmittaessa Margareta oli 10 vuotias. Lisäksi sovittiin; Jos Margareta Nalkki kuolee ennen naimaikää, Sigfrid Toppila sitoutui naimaan sen henkilön, jonka Tuomas Nalkki vaimonsa kanssa hänelle vaimoksi osoittavat.
Ilmeisesti kaikki osapuolet olivat tyytyväisiä sopimukseen, koska avioliitto solmittiin Sigfrid Toppilan ja Margareta Nalkin välillä heti, kun Margareta täytti 15 vuotta, eli vuonna 1686.

Olavi Suorsa / Kortekangas tutkimus ~1991

Sopimuksen vuosiluvut eivät liene oikein ajan tasalla. Uskoisin että Sipi ja Margeta olivat naimisissa jo heidän ensimmäisen lapsen Heikki Sipinpojan syntyessä vuonna 1681.
Margaretan ollessa kaksikymppinen hehkeä nuori neitokainen.


Puolisonsa Margareta Olavintyttären kanssa he saivat viisi lasta.
Lapsista Tuomas Sipinpoika (1693-1766) jatkoi sukua.



Alkuun

Heikinpoika Juho Nalcki (1753-1838) osti vuonna 1811 Mämmi-Rahikainen tilan Rantsilan Sipolankylästä.
Hän oli isäntänä kuusi vuotta ja möi tilan vuonna 1817, veljensä Tuomas Heikinpoika Nalckin (1748-1818) pojalle Abraham Nalkille (1783-1866).

Seuraavana Sipolankylän Mämmintila. Sieltä jatkamme Piippolaan Manninmaan tilalle.




Keskiajan tuhoisin venäläishyökkäys Pohjanmaalle koitti 1496, jolloin Iivana III lähetti suuren sotajoukon Pohjanmaata hävittämään. Hyökkäyksen kohteeksi joutuivat Tornio, Kemi, Haukipudas, Kello, Oulu, Siikajoki, Liminka ja Lumijoki. Tuhot olivat valtavat. Venäläiset saivat saaliikseen ”paljon hyvää tavaraa ja lukemattomia vankeja”. Liminkalaiset anoivat venäläisten päälliköltä lupaa seurata vankeja Moskovaan, missä suuriruhtinas vapautti vangit ja salli heidän palata kotiinsa. Liminkalaiset joutuivat tällöin tunnustamaan Moskovan suuriruhtinaan herruuden alueeseensa. Tämä oli viimeinen kerta, jolloin Pohjanmaan asukkaiden tiedetään tunnustaneen alueensa kuuluminen Venäjään.

Varhaisin liminkalaissyntyinen vaikuttaja lienee Ljungo Tuomaanpoika, pappi, valtiollinen toimihenkilö ja lainsuomentaja. Hän syntyi erään tiedon mukaan Limingassa ehkä 1530- tai 1540-luvulla ja kuoli 1610. Ljungon arvellaan opiskelleen Turun katedraalikoulussa ja Upsalan yliopistossa. Hän yleni pappisurallaan Pohjois-Pohjanmaan rovastiksi saakka.

Liminkalainen on myös nuijasodan päällikkö Hannu Krankka (kuoli noin 1630). Krankan tarina alkaa, kun Etelä-Pohjanmaan rahvas nousi 1500-luvun lopussa taisteluun linnaleirijärjestelmää ja sotilasmielivaltaa vastaan. Eteläpohjalaisten nuijamiesten kapina kuitenkin kukistettiin ja sen johtajat teilattiin, mikä aiheutti kansassa suurta vihaa. Kun sitten Kaarle-herttuan vouti saapui Ouluun ilmoittaen herttuan tahdon olevan, että joka talosta oli miehen lähdettävä Klaus Flemingin sortovaltaa kukistamaan, oli rahvas valmiina. Kemin, Iin ja Limingan miehet valitsivat Hannu Krankan päällikökseen ja lähtivät marssimaan etelään. Kokkolan lähellä Tarharannan niityllä tämä joukko voitti Pohjanmaan voudin Abraham Melkiorinpojan johtaman joukon.

Alkuun



AHMASKYLÄN ASUTUS
Kortekangastutkimus

TAULU I

Maanviljelijä Iisakki Seppänen l. Räisänen l. Kukkonen, s. 1682 ja vaimo Elin Räisänen. Syntymäaika ja kuolinaika ovat selvittämättä.
[Lapset: Elin 1720, Olof 1722, Carin 1725, Thomas 1730, Johan 1734, Jöran 1736, Elin 1741]

TAULU II

Maanviljelijä Olli Iisakinpoika Mällinen l. Seppänen l. Räisänen, s. 30.4.1722 Ahmasjärvellä. Muuttanut 1760-luvulla Tyrnävälle. Kuollut Tyrnävän Iso Mällisen talossa n:o 33. Kuolinaika selvittämättä. Vaimo Liisa Samuelintytär Pyykkö l. Mustonen, s. 24.8.1723 Ahmaskylän Pyykön talossa. Kuollut Tyrnävällä Mällisen talossa. Kuolinaika selvittämättä.
[Lapset: Henricus 1741, Walborg 1744, Isacus 1746, Helen 1748, Lisa 1753]

TAULU III

Maanviljelijä Heikki Ollinpoika Mällinen l.Seppänen l. Räisänen, s.24.4.1741 Ahmaskylän Seppäsen talossa. Kuollut Tyrnävän Mällisen talossa. Vaimo Elin Juhontytär Rahko, s.15.3.1739 Muhoksen Laitasaaren talossa. Kuollut Tyrnävän Mällisen talossa. Kuolinaika selvittämättä.
[Lapset: Olof 1764, Johannes 1766, Henric 1767]”

TAULU IV

Henric Mällinen, s.12.11.1767 Tyrnävä. Kuollut 4.9.1843 Rantsila, Mankila Korkala n:o 16. Vaimo Margeta Henrics'dr Nalcki, s. 27.3.1773 Temmes, Nalkin talo n:o 25. Kuollut 31.1.1852 Rantsila Korkalan talo.
[Lapset: Henric 1796, Elsa 1798, Greta 1807, Maria 1814]

TAULU V

Henric Korkala / Mällinen, s.16.6.1796 Mankilankylä Korkalan talo n:o 16. Kuollut 23.9.1865, Kortekangas. Vaimo Margareta Henrics'dr Nalci Sarkkinen, s. 25.2.1804 Temmes Sarkkilan talo n:o 13. Kuollut 27.2.1867 Rantsila,Kortekangas.
[Lapset: Henric 1823, Olof 1827, Matilda 1831, Johanna 1834, Samuel 1837]

TAULU VI

Henric Kortekangas / Mällinen, s .23.11.1823 Mankilankylä, Korkalan talo n:o 16. Kuollut 9.3.1866, Kortekankaantalo n:o 42. Vaimo Maria Juhontytär Tuomaala, s. 3.8.1829 Rantsila, Sipolankylä, Mattilantalo n:o 10. Kuollut 15.10.1886 Rantsila.
[Lapset: Henric 1853, Greta Kaisa 1854, Toripoliisi Juho 1855, Olof 1857, Matilda 1859]



Ahmaksenkylän historiaa Ahmaksen asuttaminen

Iisakin jälkipolvia

Alkuun