Piippola
Kukapa sen paremmin voisi kertoa kuin paikallinen kynäniekka ja niitä tästä laaksosta löytyy.
Pentti Haanpään sanoin: (Otteet kirjasta "Jauhot 1949")

" Hän oli seudun syntyjä, mutta oli aikoinaan tullut kylmään korpeen niin kuin siihen aikaan tultiin, mukana akka ja lapsi ja lehmä ja kontti.
Mies, konttiselkä, kulkea kutvotteli. Oli pieni notkelma, jossa kasvoi koivua ja leppää.
Ja sitten vaara. Jonka laella pohotti viljelyksien keskellä harmaa talo.
Mutta maisema, joka aukeni vaaran toisella puolen oli korpipolkua astuneelle ällistyttävän uusi.
Kapean järven takana kohosi kirkko ja tapuli, jyrkät katot harmaina, vielä jyrkemmissä seinissä haalistuneen maalin hohdetta.
Siinä levisi Kairan kirkonkylä, jonka viljelysaukea vielä pienempiin tilkkusiin tottuneeseen silmään näytti valtavalta. Monen monta taloakin kohosi, joukossa sellaisiakin, joiden senissä maali puunsi.
Ja harmaanruskea maantie lähti sieltä kiemurtelemaan etelän ilmoja kohti . . .

Enimmäkseen vetten lähistölle ja kauas pohottavien vaarojen harjalle oli ihminen kynsinyt jälkensä,
pienet vielä, metsien avaran aallokon ja nevojen laveuden rinnalla.
Levottomina aaltoilivat vihreät viljatilkut leveäsyltäisen pohjoisen lentäessä,
värisyttävän kolean tuulen, joka oli lähtenyt jostakin iäksi jäätyneiltä tundrilta tai napameren valkealta lakeudelta . . .

Ja tänä päivänä, tuon kolkon pohjoisen lentäessä hänen ylitseen, ihminen tiesi, että nyt se on tullut, tuo näillä main useinkin käyvä kesävieras;
pakkanen, halla."

2.2.3. Lisensiaatintyö sivu 135/ Matti Leiviskä
Piippola eli Kortteinen Vanhimmissa asiakirjalähteissä nykyisen Piippolan seutua nimitetään Kortteisenkyläksi (Korteio by 1562, Korteisby 1563),627 sillä talot sijaitsivat lähellä Lamujoen laajentumasta muodostunutta Kortteisenjärveä. Nykyinen kylännimi esiintyy ensimmäisen kerran vuoden 1584 kymmenysluettelossa (Piippoila 1584).628
Kuten arvata saattaa, oli Piippolan asuttamisen pääosassa Piipon suku. Ensimmäisissä verotiedoissa kylässä asui kolme Piipon veljestä: Jussi, Lauri ja Olli Piippo (Jöns Pippoi 1562, Lauri Pippoi 1562, Olli Pippoi 1562). Myöhemmin ilmaantui vielä neljäs, Mauno Piipon omistama talo (nybonde Mons Piippoi 1567), joka lienee sijainnut nykyisessä Leskelässä.629 Länsi-Suomessa tai Savossa Piippoja ei ainakaan 1500-luvun tiedoissa esiinny. Varsinais-Suomesta on muutamia keskiaikaisia tietoja, jotka muistuttavat sitä. Esimerkiksi Halikossa Olaff Pypon 1463 ja Kaarinassa Jap Peppo 1461.630 Muun muassa Kauko Pirinen on pitänyt Piippoja Pohjois-Pohjanmaan vanhana karjalaissukuna ja asiakirjatietojen valossa tämä vaihtoehto näyttää hyvin todennäköiseltä.631 Karjalasta Piipoista on useita vanhoja mainintoja: Jääskessä h piippon 1557, p pipainen 1560, Muolaassa L pipuin 1559, Uudellakirkolla P pipoinen 1553, Anti Pipon 1543, mogns pipo 1549 ja Knut pipo 1549.632
Miksi "PohjoisPohjanmaan vanhaa karjalaisväestöä" sitten asui Lamujoen yläjuoksulla?
Suurinosa Piippolan vanhimmista taloista oli joko Piipon- tai Pellikan-suvun hallussa mutta 1600-luvun aikana kylään tuli muitakin asukkaita. Jarvan talo (Jarwa 1653) perustettiin 1600-luvun alkuvuosina. Leskelän talon ja kylän on perustanut (Pehr Leskinen 1602) saapui Lamujoen varteen 1600-luvun taitteessa. Vuonna 1624 Jooseppi Pekanpoika perusti Leskelän ja Piippolan puoliväliin Aho-nimisen tilan (Josepp Pedersson Ahoi 1654).
Piippola on, kuten ainakin suurin osa teistä tietää, pieni pohjoispohjalainen sisämaakunta. Se kuului aikanaan kylänä suureen ns. Siika-Savon seurakuntaan, jonka kirkko oli Rantsilan Sipolankylässä Pinkerin talon maalla. Kun Pulkkila erotettiin v. 1776 omaksi kappeliseurakunnaksi, tuli Piippolasta sen saarnahuonekunta. Omaksi kirkkoherrakunnaksi tuli Piippola 1843, jolloin puolestaan Kestilä ja Pulkkila jäivät sen kappeliseurakunniksi ja Pyhäntä edelleen vain Piippolaan kuuluvaksi kyläksi.
Myöhemmin ovat nämä kolme edellä mainittua itsenäistyneet kirkkoherrakunniksi.

PIIPPOLAN KIRKKO KÄTKEE TUHAT TARINAA
Gerhard Snellman oli Piippolan kauniin Magdalenan kirkon ensimmäinen paimen (1771-97).
Saarnatuoli, jossa on kuuluisan kirkkomaalarin Mikael Toppeliuksen siveltimen jälkiä, on 1700-luvun lopulla rakennetun kirkon helmi.
GERHARD SNELLMANIN aikaan kirkossa oli unilukkari, joka kiersi kirkossa pitkän kepin kanssa ja tökki saarnan uuvuttamia kirkkovieraita hereille.

Eräänä päivänä tuli kaksi miestä Tervolan pappilaan pyrkien papin puheille. – Mitä asiaa? Painakaa puuta.
– Olemme Piippolasta ja olemme tulleet pyytämään pappia seurakuntaamme.
– Vai niin, mutta asia ei ole niinkään yksinkertainen. Gerhard Snellman on minun apulaiseni, enkä halua ensinkään hänestä luopua.

Heitä nyt, Kärkeli, lapio pois ja lähde meille papiksi. Kirjat ovat kontissa!


Gerhard Snellman tuli hyvin iloiseksi päästyään täten itsenäiseen toimeen ja iloiseksi tulivat Piippolan ukotkin saatuaan papin seurakuntaansa.
Puolisonsa haki Gerhard Snellman Sotkamon pappilasta, kirkkoherra Ståhlbergin nuorimman, 17-vuotiaan tyttären Anna Kristiinan.
Sotkamon pappilassa oli kolme tytärtä, vanhin Liisa Matleena, joka oli ollut Tukholmassakin ja oli erittäin touhukas ja pystyvä kaikkiin toimiin. Maria, joka myös oli taitava ja käytännöllinen sekä nuorin Anna Kristiina, joka oli vasta 17-vuotias.
Tyttärien vanhemmat olisivat suoneet Gerhardille jommankumman vanhemmista tyttäristään, mutta Gerhard rakastui kauniiseen ja kaunisääniseen Anna Kristiinaan.

Abraham Nalcki 1783-1866 muutti Rantsilan Sipolankylään Mämmin taloon vuonna 1817, jolloin sukunimi muuttui Nalkista-Mämmi-Rahikaiseksi.
Abrahamin pojista, Tuomas Abrahaminpoika 1815-1891(Nalcki, Rahikainen, Mämmi), sai todistuksen kanttori F.Idströmiltä Oulussa. Lukkarin koulussa sukunimi muuttui Mennanderiksi. Tuomas toimi ensin Piippolan v.t. lukkarina ja hänet valittiin Piippolan vakinaiseksi lukkariksi vuonna 1845.

Tuomas avioitui 29.3.1843 Piippolassa Manninmaan talollisen tyttären Greta Kaisa Hankosen eli Manninmaan 1817-1886 kanssa.
Vanhemmat Manninmaan talollinen Abraham Erikinpoika Hankonen ja Valpuri Antintytär Leskinen.
– Manninmaalla oli silloin vain kaksi tytärtä eikä yhtään poikaa.

Lukkari Tuomas tunnettiin vakavasta herännäisyysmielestään. Manninmaan talossa pidettiin herännäisseuroja, joihin kokoontui väliin paljonkin ystäväkansaa. Näin kertoi A. I. Heikinheimo kirjassaan "Hekin olivat Ihmisiä". Rovasti Heikinheimo toimi kymmenisen vuotta kolmen Oulun piispan notaarina ja autonkuljettajana heidän matkoillaan.

Tuomas Abrahaminpoika Mennander Tämä vanha lukkari oli virassaan lähes 50 vuotta ollen myös taitava kirjotus- ja kunnallismies, joka hoiti aikanaan miltei kaikki kuntansa kirjoitustehtävät.
Vanha lukkari, jonka vielä vanhat piipposet hyvin muistavat, kuoli syyskuun 4 pnä 1891. Hänet on haudattu vaimonsa viereen.

Mennander suku, samoin kuin monet muut suvut, suomensivat nimensä vuonna 1906, jolloin Suomessa oli suuri sukunimien suomalaistamiskampanja J.V. Snellmannin syntymän satavuotisjuhlan kunniaksi.
Mennanderista tuli Mannermaa

Greta Kajsan hautakivi
Sodan jälkeinen myllerrys ja rakentaminen aiheuttivat Tuomaksen hautakiven katoamisen. Mutta vuonna (2016) se on jostain esiin kaivettu.

Tuomas ja Kreta Kaisa luovuttivat Kauppakirjalla (eli syytinkisopimuksella)
Manninmaan tilan pojalleen Johannekselle ja tämän vaimolle Anna-Liisa Kilpelänaholle.


Piippola Wikipedia

Johan Wilhelm Snellman G:son oli suomalainen Oulussa vaikuttanut kauppaneuvos, sahanomistaja, laivanvarustaja ja tervaporvari, joka perusti Ouluun J. W. Snellman G:sonin kauppahuoneen.
Hänen serkkunsa oli J. V. Snellman.
(Gerhardsson) (27. huhtikuuta 1809 Suomussalmi – 4. tammikuuta 1881 Oulu)