Mennander-Mannermaa sukuseuran 100-vuotisjuhlijat kokoontuivat Kestilässä

Reilut viisikymmentä Mennander-Mannermaa sukuun kuuluvaa henkilöä kokoontui aurinkoisena elokuun viikonvaihteena, 5.-6.8. juhlimaan 100 vuotta täyttävää sukuseuraansa. Maalaiskartano Pihkala Kestilässä vastaanotti vieraita ympäri Suomen.

Tapaamisen alkajaiseksi, kun lippu oli nostettu salkoon, juhlavieraita odotti kiertoajelu, joka suuntautui niin nykyisten kuin suvun aiempien jäsentenkin tallaamille poluille ja pihapiireihin.

Matkalla Rantsilaan, Vornan seudulla oppaana toimi Harri Mannermaa, joka kertoili Vornasta ja muisteli siellä vietettyä lapsuus-/nuoruusaikaansa. Vornasta retki jatkui Sipolankylään, josta linjuriin astui paikallinen opas Eero Rahikainen.
Paikallisoppaan avulla tutuiksi tulivat mm. nimet Sipi Sipinpoika Toppila/Nalkki ja Tuomas Rahikainen.





Matka jatkui Rantsilan hautuumaalle, jossa kuultiin sukulaisten kertomana suvun vaiheista Rantsilassa.

Pienen jaloittelun jälkeen siirryttiin Kärsämänkylään, jossa tutustumiskohteena oli Nalkin talo. Tuossa Nalkin talossa asusti aikoinaan Tuomas Heikinpoika perheineen. Tuomaan ja vaimonsa Malin Math’n eli Matintyttären lapsista ainoastaan Abraham ja Johan jäivät eloon. Pojista Abraham muutti Rantsilan Sipolankylään talolliseksi Mämmin eli Rahikaisen taloon vuonna 1817. Mukanaan pojat Henric 1812-1882 ja Mennander-Mannermaa suvun kantaisänä pidetty Tuomas Abrahaminpoika 1815-1891.

Omatoimisen tutkimisen jälkeen matka jatkui kohti Kestilää, josta kertoili lapsuus- ja nuoruusaikansa siellä viettänyt Sirkku Vainio-Hynnilä (Mannermaa). Kestilän keskustassa nähtävänä olivat niin Mannermaan kaupparakennus/Rinne ja Kivelä, joissa Mannermaita asusti hyvin pitkän ajan.
Kestilässä retkeilijät tutustuivat Kestilän museoon. Museossa oli nähtävillä mm. kauppias Ilmari Mannermaan keräämiä esineitä.
Vierailun aluksi Kivelän Kikka eli Kirsti Pajari (Mannermaa) kiitti museon edustajia siitä, että arvokkaat museoesineet ovat saaneet paikan Kestilän museosta. Museona toimivien viljamakasiinien rakentamisesta ja muustakin Kestilän historiasta vierailijoille kertoi Mauno Lahti. Esineistöä esittelemässä oli museon puolesta Aino Marttila.

Kestilän museolta matkalaiset palasivat lounaalle Maalaiskartano Pihkalaan.

Lounaan jälkeen kiertoajelu jatkui vielä Piippolan hautausmaalle, jossa sukuseura kunnioitti edesmenneiden sukulaisten muistoa hiljentymällä lukkari Tuomas Mennanderin (1815-1891) ja Kreeta Kaisan (Hankonen eli Manninmaa 1817-1886)) haudalla.

Puheen haudalla piti teologian professori Tuomo Mannermaa, joka yhdessä Harri Mannermaan kanssa laski haudalle kukkalaitteen Mennander-Mannermaa sukuseuran puolesta.
Ennen palaamistaan Kestilään retkeilijät vierailivat vielä Piippolan Manninmaalla, jossa Tuomas Mennander Kreeta Kaisansa ja yhdeksän lapsensa kanssa olivat asustelleet.


Pääjuhla aloitettiin ”Kiitos sulle Jumalani”-virrellä. Virren jälkeen sukuseuran varapuheenjohtaja Sirkku Vainio-Hynnilä, entisenä kestisenä, kertoili isänsä Seppo Mannermaan isoisästä kauppias Henrik Mennanderista, joka myöhemmin muutti nimensä Heikki Mannermaaksi.

”On kulunut noin 134 vuotta siitä, kun Piippolan lukkarin nuorin poika Henrik Mennander, pakkasi 17-vuotiaana nuorukaisena laukkunsa ja muutti Piippolasta tänne Kestilään.”
Heikki Mannermaa oli monin eri tavoin kehittämässä kotikuntaansa Kestilää. Heikki Mannermaan myötä juurtui Kestilän kirkolle osa Mannermaan sukua, vaikka Heikin ja vaimonsa Lovisan (Simelius) kymmenestä lapsesta sinne jäivät ainoastaan nuorena menehtyneiden Aino Katrin ja Kaarlo Kyöstin lisäksi Väinö Tuomas ja Niilo Ilmari, jotka maineikkaasti jatkoivat isänsä viitoittamaa tietä niin kaupan saralla kuin kunnallistoiminnassakin.
”Minä huomasin olevana todella kovasta suvusta!” totesi ”historiarääpäisynsä” päätteeksi ”kauppias Heikki Mannermaan vanhimman pojan, Väinö Mannermaan pojan nuorimman pojan Seppo Mannermaan vanhin, mukavin ja ainoa tytär Sirkku Vainio-Hynnilä, ja vaikka ”pohojalaasella ylypeyrellä” nykyistä sukunimeäni olenkin kantanut jo yli puolet elämästäni; ei entinen, vaan omaa sukua Mannermaa” ja toivotti läsnäolijat erittäin lämpimästi tervetulleeksi Kestilään.

Varsinaisen avauspuheenvuoron käytti sukuseuran puheenjohtaja Raimo Mannermaa. Puheessaan Raimo Mannermaa kertasi Tuomas Mennanderin elämänvaiheita. ”Tuomaksen kohtalona oli joutua Kreeta Kaisa Hankosen eli Manninmaan pauloihin. Kaisa oli kotoisin Piippolasta ja he muuttivat Kreeta Kaisan kotitilalle, Manninmaan tilalle, jossa he elivät elämänsä loppuun asti. Tuomas toimi Piippolan seurakunnan lukkarina. Siellä he kasvattivat lapsensa: 5 poikaa ja 4 tytärtä. Lapsista August, Kaisa-Loviisa ja Brita-Magdalena menehtyivät nuorina. Näistä eloonjääneistä alkaa sukuhaarojemme uudet jatkokertomukset.”

Juhlatunnelmaa nostatti myös runoilija-kirjailija Eero Poikela, joka lausui sukuseuralle mm. juhlaa varten kirjoitetun runon: ”Mannersuot”. Juhlaluennoitsija Markus H. Korhonen kertoi mielenkiintoisessa luennossaan mm. eri sukunimien synnystä Suomessa. Mennander-sukunimen tulemisesta juuri tälle suvulle, Korhonen kertoi, että nimi on annettu Tuomakselle lukkarikoulusta.

Pääjuhlassa esiintyi myös Hyvölänrannan Nuorisoseuran näytelmäharrastajat. Heidän taidokas esityksensä ”Patsaan paljastus” koetteli kovastikin juhlaväen naurulihaksia! Pääjuhla päätettiin arvokkaasti maakuntalauluun.

Pääjuhlan jälkeinen aika, ennen juhlaillallista, käytettiin suvun valokuvien tutkimiseen, suvun tietojen täydentämiseen ja erityisesti hauskoihin muisteloihin. Kaukaa yhteen kokoontuneet sukulaiset löysivät yhteisiä muistoja, saivat uusia tuttuja, muistelivat mm. valokuvien avulla. ”Muistatko…”, alkoi lause usein ja sitten naurettiin. Tarinat rönsyilivät ja nuoremmat sukupolvet saivat eväikseen suvun kertomahistoriaa suoraa lähteiltä.

Juhlaillallisella keskustelu jatkui vireänä. Illallisen jälkeen seurasi lipun lasku ja vapaata jutustelua. Sunnuntaina ohjelmassa oli juhlajumalanpalvelus Kestilän kirkossa. Jumalanpalveluksen jälkeen kierros hautuumaalla kauppias Heikki Mannermaan sukuhaudalla, Hyvölänrannan Mannermaiden sekä Kivelän ja Rinteen Mannermaiden haudoilla. Linja-automatkalla vielä pysähdys Rinteen (Mannermaan kaupan) takapihalla ja pikainen kurkistus sisätiloihin. bPihkalassa sukujuhla jatkui pikaisella vuosikokouksella, jossa mm. päätettiin nykyisen sukuneuvoston jatkavan seuraavan toimikauden. Päivällisen ja kahvin jälkeen, iloisen sukutapaamisen päätteeksi autot Pihkalan maalaiskartanosta suuntasivat kulkunsa mikä Sodankylään, mikä Leppävirralle, mikä Kotkaan…