andreas01 | website template

MÄMMI n:o 1 Sipolan kylässä

Sipola Suomen kartallaMämmi-nimisiä taloja oli Sukunimet-kirjan mukaan monia 1600-luvulla Pyhäjokilaaksossa. Oletettavaa on, että Sipolan kylän Mämmi-talon perustaja on sieltä tullut. Mämmi mainitaan Siikajokilaakson Historian I osassa (373-375) Sipolan taloluettelossa, jossa se on merkitty autioksi eli veronmaksukyvyttömäksi vuonna 1723 isonvihan jäljiltä.

Rantsilan kirkonkirjat alkavat vuodesta 1755. Tällöin on kirkonkirjaan merkitty jo kaksi Mämmin taloa n:o 1.
Toisessa Mämmin talossa on isäntänä Martti Martinpoika (s.1698), jolla on poika Martti (s.1729). Martilla (s.1729) ja vaimollaan Liisa Pertintyttärellä (s.1724) on monta lasta, joista yksi on Martti (s.1753).
Tämän Mämmin talon väki asuu myöhemmin Marttina tunnetussa talossa. Martti on saanut nimensä talon isännän nimen mukaan. Ensimmäinen maininta Mämmi eller Martti kirkonkirjoissa on vuodelta 1824.
Mämmi Martti näyttää jakaantuneen kahdeksi taloksi 1800-luvun alussa, koska vuodelta 1817 on kirkonkirjoissa oma sivu talolle Mämmi eller Ojala.
- Tämän pitemmälle emme seuranneet Mämmi Martin tai Mämmi Ojalan kirkonkirjoja.

Toinen Mämmin talo n:o 1 on ollut Rahikaisen paikalla. Kirkonkirjoissa Mämmi eller Rahikainen esiintyy ensimmäisen kerran vuonna 1824, eli samana vuonna kuin Mämmi eller Martti.





Jo 1600-luvulla on täytynyt olla kaksi Mämmin taloa. Mutta - kumpi perustettiin ensin?

Rantsila ja Sipolankylä Vuonna 1785 käytiin isojakoa Sipolan kylässä. Asiakirjoissa on mukana karttapiirros Sipolan kylän alueesta. Siihen on piirretty asuinrakennus sekä Rahikaisen että Martin kohdalle.Karttapiirroksessa on rakennus piirretty vain isoimpien talojen kohdalle, kuten Mämmit, Laru ja Kärki. Rahikaisen paikalla oleva Mämmi on asiakirjoissa Mämmi n:o 1 ja Martin paikalla oleva talo Mämmi n:o 1a. Tämä viittaa Rahikaisen paikalla olevan talon vanhemmuuteen.

S.G. Hermelinin Oulun läänin kartassa vuodelta 1798 (Siikajokilaakson historia I, 389) on merkitty joitain Siikajokivarren taloja. Pulkkilasta päin katsoen: Jylhä, Laru, Kangas, Mämmi ja Kerälä.
Nämä kaikki merkittävät talot ovat samalla puolen jokea.

Martin paikalla olevaa Mämmin taloa ei ole merkitty karttaan, vaikka se siis on ollut olemassa.
Oletettavaa on, että Mämmi perustettiin Rahikaisen paikalle, mutta jo 1600-luvulla perustettiin toinen Mämmin talo Martin paikalle. Siis Rahikaisen paikalle perustettu Mämmi on Sipolan kylän kantatalo n:o 1.
Numerolla 2 on ollut Tuomaan talo joen toisella puolella.

MÄMMIN SUKU

MÄMMI, vuodesta 1824 kirkonkirjoissa MÄMMI eller RAHIKAINEN ja 1880-luvulla RAHIKAINENKirkonkirjoissa (1755 - 1760) Mämmin isännäksi on merkitty Antti Mikonpoika (s.1711).(Koska ruotsi oli tuolloin virallinen kieli, olivat nimetkin ruotsin kielen mukaisia virallisissa asiakirjoissa. Niinpä Antti Mikonpoika on kirkonkirjassa Anders Mickelss = Anders Mickelsson. Suomenkieliset ihmiset käyttivät tietenkin suomenkielisiä nimiä, ja historiankirjoituksessa käytetään johdonmukaisesti näitä käytössä olleita suomalaisia nimiä.)

Antti Mikonpojalla oli vaimona Valpuri Matintytär (s.1725). (Heidän kuolinvuosiaan ei huomattu panna muistiin.)Antilla ja Valpurilla oli kolme poikaa ja neljä tytärtä:

Mikko Antinpoika (s.1755)
Matti Antinpoika (s.1760)
Heikki Antinpoika (s.1772)
Valpuri Antintytär (s.1749), meni naimisiin torpparin kanssa 1796
Margareta Antintytär (s.1751), hänellä tytär Susanna (s.1775), avioton lapsi
Anna Antintytär (s.1762), hänellä poika Tuomas (s.1792), avioton lapsi, jonka isä oli Tuomas Christfriedinpoika Ganander (1772-1823)
Liisa Antintytär (s.1766), mennyt naimisiin torpparin kanssa

Lisäksi kirkonkirjassa on Juho Antinpoika (s.1736), kuoli n.1805. Todennäköisesti hän on myös Antin poika ?
Vanhimmasta pojasta eli Mikosta (s.1755) tuli isäntä Antin jälkeen. Hänellä oli vaimona Kristiina Mikontytär (s.1760). Heillä oli kaksi poikaa ja neljä tytärtä:

Antti Mikonpoika (s.1782), kuoli n. 1805
Mikko Mikonpoika (s.1796), kuoli n. 1805 Valpuri Mikontytär (s.1785), kuoli 1805
Liisa Stiina Mikontytär (s.1793)
Anna Greta Mikontytär (s.1793), kaksoset
Maria Mikontytär (s.1801)

Mikko ja Kristiina kuolivat myös n. 1805. Perheestä jäi jäljelle siis kolme nuorinta tytärtä.

Siikajokilaakson historiassa kerrotaan, että alueella oli 1800-luvun alussa ankarat nälkävuodet, jolloin paljon väkeä kuoli.

Matti Antinpoika (s.1760) asui kotitalossaan vaimonsa Kaarina Juhontyttären (s.1769) kanssa. Heiltä kuoli kolme lasta pieninä. Jäljelle jäivät:

Margareta Matintytär (s.1796), hän oli sokea
Matti Matinpoika (s.1799)

Myös Matti Antinpoika kuoli n. 1805. Perheestä jäi vaimo ja kaksi lasta. Perunkirjoissa Matti on mainittu talolliseksi.

Myös Heikki Antinpoika (s.1772) asui kotitalossaan vaimonsa Maria Juhontyttären (s.1776) kanssa. Heikistä tuli isäntä Mikon kuoleman jälkeen n. vuonna 1805, koska Matti-veli kuoli myös. Heikillä ja Marialla oli kahdeksan lasta:

Antti Heikinpoika (s.1796), kuoli n. 1805
Juho Heikinpoika (s.1798), kuoli n. 1805
Valpuri Heikintytär (s.1801), kuoli n. 1810
Maria Heikintytär (s.1803), kuoli n. 1805
Greta Stina Heikintytär (s.1806)
Liisa Heikintytär (s.1810), kuoli 1810 Anna Heikintytär (s.1812)
Brita Heikintytär (s.1815), kuoli 1817

Heikki Antinpoika oli siis isäntänä ja möi Mämmin vuonna 1811. Mämmin koko oli 5/18 manttaalia. Heikki omisti tästä ¾. Loput ¼ omisti Heikin veljen Matin poika Matti Matinpoika (s.1799), joka oli ainoa eloonjäänyt poika kolmen veljeksen lapsista.
Tytöt eivät tuohon aikaan perineet omistusoikeutta taloon. Tämä Matti Matinpoika myy omistamansa osuuden vasta v.1844. Kuitenkin käytännössä on ollut niin, että Mämmi viljelyksineen siirtyy kokonaisuudessaan uuden omistajan käyttöön.

Kun Mämmi nyt v.1811 vaihtaa omistajaa, asuu talossa edelleen Mämmin sukua: Mikon kolme lasta, Matin leski kahden lapsen kanssa, Heikki vaimonsa ja kahden lapsen kanssa, veljesten sisaret Margareta (tytär Susanna oli muuttanut pois) ja Anna poikansa Tuomaksen kanssa.

Vielä 1830-luvun alussa Mämmillä asui Heikki Antinpoika (s.1772) syytingillä tyttärensä Annan kanssa ja Mattin leski Kaarina sokean tyttärensä kanssa. Heikki kuolee 1830-luvulla ja Anna muuttaa pois. Heikin vaimo Maria oli kuollut 1820-luvulla. Myös Kaarina kuolee ja sokea tyttärensä Margareta eli Greta (s.1796) kuolee 1855. Mämmin suvusta Greta on viimeinen, joka asuu Mämmi Rahikaisella. Hänen veljensä Matti (s.1799) on muuttanut pois jo 1820 tienoilla, vaikka omistikin ¼ talosta.

Lisäksi taloon kuului renkejä, piikoja, itsellisiä ja torppareita. Kirkonkirjoissa heidät on yleensä merkitty omiin luetteloihin.

OMISTAJA VAIHTUU

Mämmin osti vuonna 1811 Juho Heikinpoika Nalkki (s.1753) Temmekseltä, Kärsämänkylästä. Häneltä oli vaimo kuollut, mutta mukana tuli neljä lasta sekä Juhon veli Heikki.

Juho oli isäntänä kuusi vuotta ja möi Mämmin v.1817 Abraham Tuomaanpoika Nalkille (s.1783). Abrahamista tuli pitkäaikainen isäntä ja hän oli myös lautamies. Hänellä oli vaimona Maria Juhontytär (s.1794). Heillä oli tuolloin kaksi lasta ja myöhemmin syntyi vielä neljä lasta lisää:

Heikki (s.1812)
Tuomas (s.1815)
Matlena (s.1818)
Brita (s.1819)
Juhani (s.1824), kuoli 1824
Maria (s.1826)

Tuomas käytti aluksi Mämmi- ja Rahikainen nimiä. Hän meni lukkarinkouluun ja siellä nimi muuttui hienommaksi ajan tavan mukaan, ja siitä muovautui Mennander. Tuomas toimi Piippolan lukkarina ja käytti Mennander-nimeä koko ikänsä. Tuomas kuoli v.1891. Tuomaksen poika Abram Mennander (1844 - 1917) oli Rantsilan pitkäaikainen lukkari.
Hän, samoin kuin poikansa Juho, muutti nimensä Mannermaaksi vuonna 1906, jolloin Suomessa oli suuri sukunimien suomalaistamiskampanja J.V. Snellmannin syntymän satavuotisjuhlan kunniaksi.
Tuolloin v. 100000 suomalaista suomalaisti vierasperäisen sukunimensä. Juho Mannermaasta (1871 - 1943) tuli Oulun hiippakunnan piispa v.1936.

Kirkonkirjoissa oli luettelo Sipolankylän taloista vuodelta 1817.
Taloja on kaikkiaan 47 -kylä oli tuolloin paljon nykyistä laajempi. Neljä ensimmäistä taloa on Mämmi-nimellä ja kaikilla on n:o 1. Ensimmäisenä on mainittu Mämmi eller Ojala. Muilla taloilla ei vielä ole rinnalla toista nimeä.
Käytännössä tuolloin on täytynyt olla kullakin Mämmin talolla oma nimi ja ne ovat siis olleet Mämmi eli Rahikainen, Mämmi eli Martti, Mämmi eli Ojala ja Mämmi eli Pakola, jolla on kirkonkirjoissa tällä nimellä oma sivu vuonna 1832.
Voidaan päätellä, että 1810-luvulta lähtien on kullakin Mämmin talolla ollut oma nimi eli Rahikainen, Martti, Ojala ja Pakola. Mämmi-nimi on jäänyt virallisiin papereihin. Kirkonkirjoista ei löytynyt minkäänlaista vihjettä siitä, miten Rahikainen on tullut talon nimeksi.
- Luettelossa olevat Keränen eller Mämmi -talot ovat eri Mämmejä.

Kirkonkirjoista käy selville semmoinenkin asia, että Antti Juhonpoika Haapa (s.1761) Temmeksestä on tullut Mämmin tilalle v.1816 vaimonsa ja kuuden lapsen kanssa. Tämä Antti on taas Iikka Koskitalon isän veli eli siis Iikan setä.
Niin vain on, että Iikan sukua asui Rahikaisella jo 1810 - 20-luvulla. Sen jälkeen heistä ei ole mainintaa.
Tämä Antti Haapa perheineen on saattanut asua Pakolassa …

Abraham on isäntä vuoteen 1841. Mämmi Rahikaisen hän myy 14.06.1841 vaimonsa Marian kanssa vävylleen Antti Eerikipoika Lithoviukselle (s.1812) ja tyttärelleen Matlenalle (s.1818). Antti on tullut Tyrnävältä.
Hinta on 544 ruplaa ja 44 kopeekkaa. Abraham jää vaimonsa kanssa syytingille. Kauppakirjassa on lueteltu, mitä siihen kuuluu, mm. vuodessa 1 tynnyri viljaa, puoliksi ruista ja ohraa, silakkaa, pellavaa, hamppua, perunaa ja lisäksi kaksi lypsävää lehmää ja huone ja lämpö.

Samassa lainhuudatuspaperissa on kerrottu, että Matti (Heikin veljen Matin poika) ja Anna Maria Mämmi (s.1812) myyvät osuutensa tilasta eli 5/72 manttaalia Antille ja Matlenalle. Kauppahinta on 190 ruplaa ja 55 kopeekkaa. Matti on Matti Matinpoika (s.1799), joka lähti pois talosta 1820 tienoilla. Näin ollen hän on viimeinen Mämmin sukuun kuuluva Mämmi Rahikaisen omistaja. Antti ja Matlena maksavat Rahikaisesta siis kaikkiaan 734 ruplaa ja 99 kopeekkaa.

Uusina Rahikaisen isäntinä ovat siis Antti Eerikinpoika (s.1812) ja Matlena Abrahamintytär (s.1818).
Heille syntyi seitsemän lasta:

Abram Antinpoika (s.1842), kuoli 1866
Maria Antintytär (s.1845), muutti Temmekselle 1868
Brita Antintytär (s.1848), muutti 1869
Lisa Magdalena Antintytär (s.1850)
Antti Antinpoika (s.1854), kuoli 1855
Kaisa Greta Antintytär (s.1856), kuoli 1859
Tuomas Antinpoika (s.1859)

Lautamies Abraham Tuomaanpoika (s.1783) kuolee vuonna 1866 83 vuoden ikäisenä. Kuolleiden luettelossa hän on nimellä Abraham Rahikainen. Hänen vaimonsa Maria Juhontytär (s.1794) kuolee jo vuonna 1858.

1860-luvun lopulla Rahikaisella asuvat siis Antti ja Matlena sekä lapset Liisa ja Tuomas. Antti on kirkonkirjoissa edelleen husboden eli isäntä. Tälle samalle kirkonkirjan (1860 - 1870) sivulle on merkitty bonden eli talollinen Pehr Mårtensson (s.1828), hänen vaimonsa Kaisa Pehrsdotter (s.1838) ja lapset Anders (s.1867) ja Maria Katarina (s.1869), joka kuoli jo 1870. 1870-luvun kirkonkirjoissa on pekan perheeseen lisätty Pehr Herman eli Pekka Hermanni (s.1864). Lapsi on ilmeisesti unohtunut merkitä aiemmin …

Tämä Pehr Mårtensson eli Pekka Martinpoika on Pekka Rahikainen, ja hän on ilmeisesti se hihiukko, josta on muistitietoa säilynyt.
Pekka perheineen on tullut Rahikaiselle v. 1867. Ei ole mainintaa, mistä on tullut. Kirjassa Raitin varrelta ja kylien kulmilta (2006) mainitaan, että Pekka Rahikainen on hakenut hevosella 20 leiviskää pellavan rohtimia Raahesta Rantsilaan 3 markan rahdilla 1860-luvulla nälkävuosien aikaan.

Pekka on siis talollinen, ei torppari. Mitä se on käytännössä tarkoittanut. Onko hän vastannut talosta? Missä kunnossa ovat olleet Antti ja Matlena? Mikä oli Rahikaisen tilanne nälkävuosien jälkeen? Monilla taloilla oli tuolloin velkoja ja verorästejä, ja ne joutuivat pankille tai valtiolle.

Joka tapauksessa Pekka Rahikainen osti Rahikaisen huutokaupasta 20.10.1870. Hinta oli 1500 Suomen hopeamarkkaa. Tämän summan antoi lainaksi Krigsmanshusfonden i Finlands bank. Pekka Rahikainen omisti Rahikaisen vuoteen 1873 eli kolme vuotta.

- Anttia ja Matlenaa perheineen ei enää mainita Rantsilan seurakunnan kirjoissa. Ilmeisesti he ovat muuttaneet muualle.

Pekka Rahikainen möi 5/18 manttaalin suuruisen Mämmi Rahikaisen perintömaan talokkaalle Iisakki eli Ilkka Koskitalolle 19.02.1873. Hinta oli 2700 Suomen hopeamarkkaa.
Summasta maksettiin heti 1000 markkaa. Pekalla oli vielä lainaa jäljellä 1000 markkaa ja sen otti Iikka maksettavakseen siten, että 8.9.1873 oli maksettava 500 markkaa ja 8.9.1874 500 markkaa. Loput kauppasummasta piti maksaa Pekalle siten, että 500 markkaa 8.9.1873 ja 200 markkaa 8.9.1874.
Kauppakirjassa on maininta, että maata seuraa myös kylvössä oleva rukiin laiho. Iikka maksoi kuitenkin kaiken täydellisesti jo 4.10.1873.

Tämän kauppakirjan laatijana oli A. Mennander, Rantsilan lukkari. Tämä Abram Mennander oli Tuomas Mennanderin poika. Näin siis A. Mennander laati kauppakirjan isoisänsä aikanaan omistamasta Rahikaisesta.

Pekka osti Kivikankaan tilan n:o 22 ja muutti perheineen sinne. Kivikankaan myynyt Matti Heikinpoika jäi taloon itselliseksi. Pekka myi Kivikankaan 1870-luvun lopulla ja siirtyi perheineen asumaan Kärki Karelaan, mutta isännäksi häntä ei mainita. Tämän pitemmälle ei Pekkaa seurattu.

Iikka omisti nyt Rahikaisen ja asettui asumaan sinne. Mukanaan hänellä oli vaimo Maria Matintytär (s.1824, kuoli 1905), poika Juhani eli Juho eli Jussi (s.1855), tytär Liisa (s.1857) ja nuorin poika Aappo eli Abram (s.1867). Iikan omistuksessa Rahikainen oli n. neljä vuotta.

Kirkonkirjassa on tällä vuosikymmenellä merkitty Rahikaisen kohdalle myös palvelusväkeä, piikoja ja renkejä. 1870-luvulla Rahikaisella ovat palvelleet seuraavat henkilöt: Mikko Koski, Liisa Taipaleenmäki, Liisa Pakola, Antti Ronkainen, Akseli Kaurala, Antti Levaska, Maria Kesti, Maria Lampela ja Liisa Pukkinen. Lisäksi taloon on merkitty itsellinen Antti Kaurala.

Vuonna 1877 eli 1.5.1877 tehdyllä kauppakirjalla Iikka luovutti Rahikaisen pojalleen Juholle eli Jussille:

"Täten luovutan ja annan minä allekirjoittanut, Iisakki Rahikainen eli Koskitalo, perintöosastani pojalleni Juhani Iikanpoika Rahikaiselle yksin viljeltäväksi ja nautittavaksi Rahikaisen perintömaan 5/18 osa manttaalia n:o 1 Sipolan kylässä ja Siikajoen pitäjässä, sillä ehdolla, että hän, Juho Rahikainen, ei enää sen enempi ole minulta ja minun jälkeeni perivä, jonka vuoksi mainittu Rahikaisen maa hänelle täten jääpi ainoaksi perinnöksi minun jälkeeni. Nuorin poikani Abrami seuraa minua Pirttikankaan maalle n:o 43 Sipolan kylässä, jolle Pirttikangas jälkeeni perinnöksi yksin jääköön.

Frantsilassa 1.p. toukokuuta 1877.
Iisakki Rahikainen
(puumerkki)"

Vuosi 1877 oli muutenkin tärkeä vuosi. Tytär Liisa meni naimisiin Heikki Ojalan kanssa. Iikka osti Pirttikankaan ja muutti sinne vaimonsa ja poikansa Aapon kanssa. Pirttikankaan myynyt Juho Keränen muutti vaimonsa Marian ja tyttärensä Annan kanssa Pulkkilaan.

Juhani eli Juho eli Jussi (s.1855) oli isäntänä yli 40 vuotta. Hän meni naimisiin Liisa Juhontytär Kestin (s.1856) kanssa 9.4.1884. Perheeseen kuuluivat:

Hilda Liisantytär (s.1880)
Juho Juhonpoika (s.1883)
Maria Juhontytär (s.1886)
Iikka Juhonpoika (s.1888)
Liisa Juhontytär (s.1891), kuoli 1894
Matti Juhonpoika (s.1894), kuoli 1894
Aapraham (s.1896)
Jaakko (s.1899)

Tämän jälkeen Rahikaisen vaiheet alkavat olla tuttuja. Jussi ja Liisa möivät Rahikaisen 19500 markan kauppahinnasta pojalleen Jannelle (?), Aapolle (Aapraham) ja Jaakolle. Kukin sai kolmanneksen talosta.
Lainhuudatuspaperissa 31.1.1919 on seuraavanlainen maanmittausinsinööri Kalle Similän todistus:

Pyynnöstä todistan, että Rahikaisen perintötilalla n:o 9 Rantsilan pitäjän Sipolan kylässä tarkoitetaan 2/3 osaa litteralla 1 ja 1c maarekisteriin merkitystä 0,4167 manttaalin suuruisesta tilasta Rn:o 9:5.

Tästä tilasta Rn:o 9:5 käytetään lainhuudatuspöytäkirjassa nimeä Martti eli Mämmi-Rahikainen. Similä ei lausunnossaan mainitse tilan Rn: 9:5 nimeä. Mistä se on tullut lainhuudatusasiakirjaan? Oli miten oli, nimikummajainen on jostain syystä muodosteltu vuosisadan alussa. Tästä tilasta Rahikainen on 2/3. Mikä on sitten loput 1/3? Onko se Pakola vai osa Marttia vai mitä?Tämä ei käsillä olleista papereista selvinnyt.

Rahikaisesta siis tehtiin kolme taloa: Rahikainen, Jaakola ja Heinioja. Pakola oli tullut omaksi talokseen jo aiemmin.

Jo 1880-luvulla Rahikainen sai numeroksi 9. Alanumerot menivät jaon jälkeen aluksi siten, että Pakola oli 9:11, Rahikainen 9:12 ja Heinioja 9:14.

Mämmi n:o 1 oli jäänyt historiaan.


Rovaniemellä 13.02.2007

Hannu ja Päivi Rahikainen



Suku-sivulle