Sukutapaaminen Oulussa 1998 ja Piippolassa 1999
HISTORIAA
Lähetystösihteeri Olavi Wanne ja toimittaja Yrjö Blomstedt tekivät laajan selvityksen Suomen Mennander-Mannermaa suvuista. Tutkimustyö alkoi syyskuussa 1947 ja päättyi tammikuussa 1948. Tämä tutkimuksemme keskittyy Piippolan lukkarin Tuomas Mennanderin (1815-1897) esi- ja jälkipolviin.
”KUN EI ENÄÄ SERKKUJA TUNNETTU”
Sukutoimikunta Anna-Liisa Vares, Aslak Taxell, Pentti Mannermaa, Esko Junno ja Ahti Mannermaa alkoivat keräämään uusia sukutietoja
talteen 1980-luvulla. Työ perustui ja työssä auttoivat useat ilmestyneet sukukirjat mm. Simelius-sukukirja, Matti Juholan sukukirja,
Reeta Uusitalon ja Vilho Junnon sukua käsittelevä kirja "Petäjän juurelta maailmalle" (Matti Salo 2000 Oulun tyypit). Sekä moniin
netissä julkaistuihin sukututkimuksiin, auenneisiin arkistoihin ja lukuisiin paikallishistoriasta kertoviin teoksiin. Työn tarkoituksena
oli kutsua sukua koolle, herättää sukuseura henkiin ja saada suku täydentämään jo saatuja tietoja.
J. V. Snellmanin syntymän satavuotispäivänä vuonna 1906 Mennander nimi suomennettiin muotoon Mannermaa. Silloin suku oli
edellisen kerran kokoontunut ja nyt haluttiin saada suku jälleen kokoon. Näin tapahtui ja suku kokoontui 1989 Oulussa. Sukuseura
perustettiin uudelleen heti seuraavana vuonna 1990 Oulussa ja Piippolassa pidetyssä kokoontumisessa.
Ennen sukunimen suojausta, nimen Mennander tai Mannermaa ottaneita sukuja olivat mm:
* Vaalassa 1883 synt. Anna-Liisa Mennander, joka muutti Ivaloon.
* Rantsilassa asunut Mennander ?
* Kuusamon Mannermaat, joiden jälkipolvea on muuttanut mm. Lounais-Suomeen.
Alkuun