Muita kyliä

Tähystimestä – Rantsila

RANTSILA

2.2.6. Rantsila Lisensiaatintyö sivu 99
Rantsilan seudulla oli jo ensimmäisisten verotietojen aikaan yllättävän vankka asutus. Vuonna 1549 kylässä oli viisi taloa, jotka kaikki olivat keskittyneet muutaman kilometrin pituiselle pätkälle joen pohjoisrannalle. Kylä oli jo tuolloin käytännössä täyteen rakennettu, sillä taloluku lisääntyi vuoteen 1654 mennessä enää vanhoja tiloja jakamalla. Poikkeuksena tähän olivat Savalojan varteen syntyneet talot, jotka olivat selvästi pääkylästä erillään.

Rantsilan lukkariperhettä 1.0 Abraham Mennander on ollut Rantsilan pitkäaikaisin lukkari. (Mennander myöhempi Mannermaa (1844-1917)). Piipolan lukkarin Tuomas Mennanderin poika. Jo Piippolassa Abraham oli toiminut isänsä apulaisena. Rantsilan seurakuntaa hän palveli vv. 1871-1917. Lukkarin pätevyystodistuksen hän sai Oulun lukkari Idströmiltä. Abraham Mennanderilla oli poikkeuksillisen hyvä lauluääni, korkea tenori. Hänen puolisonaan oli Niilekselän tytär Brita (1837-1909). Pariskunta asui Hakolassa, mutta omisti myös syrjätilan. He lukeutuivat herännäisiin. Molemmat olivat ahkeria lukijoita, ja lukkari hankki kirjastoonsa yleensä kaiken saatavilla olevan uskonnollisen kirjallisuuden.

KESTILÄ

6.0 Kauppias Heikki Mennander
"Ote sukuseuran 100v. juhlapuheesta vuodelta 2006"

Hyvät sukulaiset!
On kulunut noin 134 vuotta, kun Piippolan lukkarin nuorin poika, isäni isoisä Henrik Mennander, myöhemmin Heikki Mannermaa, pakkasi 17-vuotiaana nuorukaisena laukkunsa ja muutti Piippolasta tänne Kestilään (1880). Tarkoituksena oli tulla hoitamaan Väänäsen kaupan sivuliikettä Kestilän Latolaan, noin km kirkonkylältä Vaalaan päin. (Simeliana) Nähtävästi kaupankäynti oli sitä, mitä Heikki Mannermaa oli odottanut, sillä vuonna 1879 hän osti liikkeen omakseen ja siirsi sen kirkonkylälle. Uusi kauppatalo rakennettiin pappilan puustellin maalle ja näin Heikki Mannermaasta tuli samalla pappilan torppari, jonka tuli mm. tehdä kuusi miehen päivätyötä vuodessa. Sirkku V-H.

Heikki avioitui Piippolassa 1878 Lovisa Simeliuksen kanssa. Lapset ovat syntyneet Kestilässä.

2.3.1. Kestilä Lisensiaatintyö sivu 110
Verotietojen osittaisesta horjuvuudesta huolimatta Kestilän seutukaan ei näytä olleen aivan puhdas uudisasutusalue, joka olisi asutettu kertarysäyksellä, vaan siellä oli jo ensimmäisissä verotustiedoissa selvästi useaan eri kerrostumaan kuuluvaa asutusta. Jo vuoden 1562 maakirjassa, jossa Lamujokisuun yläpuoliset asukkaat esiintyvät ensimmäisen kerran, uudistilalliset eroteltiin selvästi muista asukkaista. Kestin talolle ja edelleen Kestilän kylälle ja pitäjälle nimensä antaneen Kestinsuvun ensimmäinen edustaja, Heikki Pekanpoika, saapui seudulle uudisasukkaaksi vuonna 1564 (nybonde Henric Person). Hänen sukunimensä tosin tulee esille vasta pari vuosikymmentä myöhemmin (Henric Gest 1588). (498) Nimi perustuu sanaan kesti 'seudulla oleskeleva vierasmaalainen, yleensä saksalainen kauppias'.

KirjastoVirma | Pohjoispohjalaista kulttuuriperintöä
Kestilän vanhimmat asumukset Vanhan perimätiedon mukaan Kestilän ensimmäinen ihmisasunto olisi ollut Mäläskän kylässä Peltolan talon kohdalla Neittävänjoen pohjoispuolella. Talossa kasvoi kolme poikaa, joista yksi jäi kotitaloon, toinen teki talon Peltolaan ja kolmas Uudentalon paikalle. Toiseksi vanhin talo oli kuulemma Jaukin talon seutuvilla, Kärenlammeksi kutsuttu. Myös Takalo-Mattila oli vanha talo. Kun tämän talon isäntä teki portaita joen yli, jokeen lentäneet lastut menivät veden mukana Väyrylänsaarelle lähelle Pulkkilan rajaa. Siellä 25 kilometrin päässä ollut asukas sai lastusta tietää, että joen yläpuolellakin oli asukas.
(Ilmari Mannermaa/Kansanrunousarkisto)

Kansakoulua ja kuvernööriä vastustettiin
Kansanopetus siirtyi kirkolta kunnille vähitellen. Vuoden 1866 kansakouluasetus loi perustan laajentuvalle kansansivistykselle. Kansakouluasiat olivat vaikeita; vastakkain olivat ”vanhat ukot” ja nuoret isännät sekä säätyläiset.

Muistelmia Pulkkilasta 1890-luvulta
Kansantieteilijä ja Lapin tutkija T. I. (Toivo Immanuel) Itkonen (1891–1968) vietti lapsuutensa Pulkkilassa, jossa hänen isänsä Lauri Itkonen oli kappalaisena 1889–1899. "... Lukkari Antti Aho oli isää melkoisesti vanhempi mies, jonka emäntä oli muistaakseni Kestilän Mennandereita; tämä lapseton pariskunta asui kirkolla. (Maria Valpuri 5.0) Isäni oli Ahon kanssa kauan aikaa kirjeenvaihdossa vielä Inarista käsin; he olivat hyviä ystäviä. Aho oli kookas, kohteliaasti esiintyvä mies."

Muita Tuomaksen lapsia

3.0 Juho Tuomaksenpoika Mennander Tuli isänsä jälkeen Piippolan Manninmaan talon isännäksi. 1. Puoliso Anna Liisa Kilpelänaho tuli Pulkkilasta 1876. Lapset ovat syntyneet Piippolassa.
3.3 Heikki Ilmari Juhon poika perusti menestyneen kauppaliikkeen Sodankylään. Lapsista Taina Heta syntyi Kemissä. Nuorin Veli Päivö Rovaniemellä ja muut 9 lasta Sodankylässä.
4.0 Fredrik Mennander oli Puolangan kirkkoherra 1882 ja Paavolan kirkkoherra 1888. Puoliso Naemi Liljeblad (1878 Tornio). (Avioliitto oli lapseton).
5.0 Maria Valpuri. Puoliso Pulkkilan lukkari, director cantus Antti Aho (1879 Piippola). (Avioliitto oli lapseton).
8.0 Anna Adolfina Puoliso Vilho Piippo. Seppä, maanviljelijä. Heidän poikansa Vilho Fredrik (1888-1950) oli kansanedustaja kaudella v v. 1924-1926 Oulun läänin eteläisessä vaalipiirissä Piippolan kunnanvaltuuston jäsen.


Pulkkila sai rukkaset sairaalahankkeessa ...
Rautatietä ja junaa odotettiin Kestilään. Haapajärvi–Vaala-välille suunniteltiin rautatien rakentamista. Piippolassa pidettiin heinäkuussa 1926 kokous hankkeen edistämiseksi. Kestilän edustajiksi valtuusto lähetti tilaisuuteen Olli Kiiskisen, Tuomas Alasalmen ja Väinö Mannermaan.

Rantsilan kirkonkylä on kuin liivintaskukokoinen taajaväkinen yhdyskunta. Talot ovat miltei toisissaan kiinni kahden puolen maantietä pienoisella kunnalla, jonka molemmin puolin on alankomaata. Rantsilaan kuuluu suuria syrjäkyliä, kuten usein keväisin Siikajoen tulvinnasta johtuen tulvan alla oleva Mankilankylä, jonka maat ovat erinomaisen hyväkasvuisia ja tulvan alla olleet niityt kasvavat rehevää heinää. Mankilankylässä olivat aikaisemmin Rantsilan suurimmat talot, kuten Mankila, Poikola, Pyrrö ym., mutta on nämä suuret talot myöhemmin jaettu. Muita syrjäkyliä on Kerälän-, pitkä Sipolankylä ja Savalojankylä. Näissäkin kylissä ovat varsinkin jokivarsimaat erittäin hyväkasvuisia. Niissä on lisäksi erinimisiä, pienempiä ”periä”, kuten esim. Savalojalla Pelkoperä.

Kolmesta Paavosta Paavola
Vanhan tarinan mukaan Paavolan ensimmäiset asukkaat tulivat jostain etelästä. Heitä olivat vanha Paavo-isäntä perheineen, hänen Paavo-niminen vävynsä ja tämän Paavo-poika. Kaloista rikas Siikajoki sai Paavot pysähtymään. He pystyttivät ensin havukodan suojakseen ja sitten ryhtyivät saunan tekoon. Kun Paavojen sauna oli valmis, sanoi vanha isäntä:
– No, siitä tuli Paavola.
Näin sai Paavolan pitäjä sekä alkunsa että nimensä. (Kotiseudun tarinoita 1984)

Sukua tutkiessa ilmeni, että Mennander-Mannermaa -suvuissa on viisi ammattialaa, jotka ovat varsin vahvasti edustettuina. Varsinkin kaupalliset alat ovat voimakkaasti esillä. Opetusala, hoitopuoli, maanviljelijät ja kirkonmiehet ovat ne neljä muuta ammattisektoria, joita suvusta löytyy varsin runsaasti, kertovat sukua tutkineet Ahti Mannermaa ja Esko Junno.